HÄH-veistospolku

Home / HÄH-veistospolku

HÄH-veistospolku


 

Kuratointi kuvanveistäjä Jukka Lehtinen.

Veistospolku “HÄH” Taidekeskus Taarastin pihalla esittelee teoksia yhdeltätoista suomalaiselta taiteilijalta. Kuvanveistäjä Jukka Lehtinen on valinnut näyttelyyn tekijöitä, jotka haastavat katsojaa ja perinteisiä tapoja tehdä taidetta. Kukin taiteilija omalla tavallaan saa katsojan hämmästymään, kenties hieraisemaan silmiään… “mitä häh”, ja katsomaan toisen kerran hiukan tarkemmin ja suuremmalla ajatuksella.

Sana häh merkitsee oivallisesti hetken, jolloin katsoja joutuu kääntämään näkemänsä ja kokemansa kuvallisen viestin sanoiksi, oivallukseksi ja ymmärrykseksi mielessään. Hollantilaistutkijoiden mukaan häh-sana esiintyy kaikkiaan 31 eri kielessä tarkoituksessa pyytää keskustelukumppania toistamaan edelliset sanat.

Jukka Lehtinen esittelee veistospolun teokset 6.7 klo 14 alkavassa yleisöesittelyssä, johon on vapaa pääsy.

Näyttelyn taiteilijat ovat:
Heini Aho, Andy Best ja Merja Puustinen, Pavel Ekrias, Petri Eskelinen, Aaron Heino, Otto Karvonen, Jukka Lehtinen, Inka Nieminen, Tuula Närhinen ja Riikka Puronen

Ohessa luonnehdintäaa taiteilijoiden työtavoista ja esillä olevista teoksista.

Heini Aho

Heini Aho yhdistää työskentelyssään kuvanveiston, installaation ja liikkuvan kuvan elementtejä teoksiksi, jotka käsittelevät tilaan ja ympäristön havainnointiin liittyviä kysymyksiä. Ahon teoksissa
analyyttinen kohtaa intuitiivisen ja aineellinen aineettoman. Vaikka teosten teemat ovat lähtökohtaisesti laajoja, Ahon työskentelytapa pohjautuu aina konkreettisen ilmiön havainnointiin ja materiaalin lainalaisuuksiin. Teosten muoto ja tilallinen toteutustapa muistuttaa usein näyttämöä tai lavastusta.

Näyttelyssä on esillä teos “Thirsty Giant”.

Installaatiossa erimuotoiset saviruukut tasapainottelevat puunkappaleista rakennettujen pinojen päällä. Ruukkujen sisällä oleva vesi haihtuu tai täyttyy sääolosuhteiden mukaan. Armoton auringon paahde saattaa saada pinot kaatumaan, kun taas vesikuuro pidentämään haihtumisprosessia.
Asetelmat ovat kuin vaakoja, painon lisääntyessä tai hävitessä tasapaino katoaa ja rakennelma romahtaa maahan.
Maahan kaatunut vesi jatkaa kiertoaan luontoon.

 

Andy Bestin ja Merja Puustisen teos Cloud 9 koostuu 49 tuulimyllystä. Lasten leluja muistuttavat värikkäät tuulimyllyt reagoivat yksilöllisesti tuulenvireeseen. Voimakkaalla tuulella ne kieppuvat vinhasti.

Teoksen nimi: ”Cloud 9” tarkoittaa suomennettuna, että joku on autuaan onnellisessa mielentilassa (blissful).

Tiiviiseen muodostelmaan asetellut tuulimyllyt viittavat minimalistisen maataiteen traditioon. Samalla ne viittaavat tuulivoimaan ja uusiutuviin energialähteisin. Kalifornian kukkuloille ja Tanskan rannikolle on pystytetty massiivisia tuuliturbiinien riveistöjä, jotka tuottavat sähköä teollisuudelle ja kotitalouksiin.

Teoksen taidehistoriaa ja ekologisia energiamuotoja myötäilevän ulkoasun taustalla on vakavampi yhteiskuntakriittinen puoli. Elämme aikaa, jossa ilmaston lämpeneminen, Itämeren saastuminen ja luonnonvarojen hupeneminen ovat tosiasia. Arktinen jäätikkö ja metaania sitonut ikirouta sulavat. Merien pinta nousee. Taloudellinen eriarvoisuus, sodat ja konfliktit lisääntyvät ja pakolaisuus lisääntyy.

Taloudellinen ja teknologinen kilpailu maailman järjestyksestä on johtanut siihen, että myös ilmaston lämpeneminen pyritään tulkitsemaan mahtavaksi business –mahdollisuudeksi. Kulutuksen vähentämisen ja uusiutuviin energiamuotoihin investoimisen sijaan maapallo pyritään pelastamaan tulevaisuudessa uusien CCS (Carbon Capture and Storage) –teknologioiden avulla. Lisäksi tarvitaan milleniaalien sukupolven ”positiivista asennetta”, yrittäjähenkistä luovuutta ja pääomasijoittajien rahoitusta. Ja keskeiset CCS- patentit omistaa öljyteollisuus… Cloud 9?

Pavel Ekrias

Kahdeksantoista metrinen koivu (2017) Puu, teräs, terva

Pavel Ekrias valmistui 2011 kuvanveistäjäksi Lahden Muotoilu- ja Taideinstituutista. Ekrias luo mekaanisen liikkeen avulla voimakkaita jännitteitä, joissa katsoja voi nähdä ja kokea vertauskuvia omasta elämästään. Hän on kiinnostunut materiaalien luonteesta; siitä, miten erilaiset materiaalit täydentävät ja muokkaavat toisiaan sekä taipuvat luomaan tilaa ja liikettä.

 

 

 

 

Puiden välinen ääni (2017)

Petri Eskelinen
Petri Eskelinen on kuvanveistäjä, jonka mekaaniset teokset perustuvat keksimiseen, innovaatioon, ongelman ratkaisuun ja mahdottomien ideoiden pelkistämiseen teosten muodossa. Tieteellisten instrumenttien toimintatapa, sekä rakentaminen ja kehittely ovat Eskellisen työskentelyn ytimessä. Viimeaikoina teokset ovat tulleet lähemmäs ja lähemmäs katsojaa, tehden katsojasta enemmänkin käyttäjän kuin katsojan. Katsoja voi kokea kehollaan ja löytää vaikka uusia ulottuvuuksia raajoillaan. Eskelinen kutsuukin teoksiaan kontakti-veistoksiksi. Teosten suhde teknologiaan on kuin vanhan herätyskellon vetäminen, fyysinen teko, josta on helppo ymmärtää syy – ja seuraussuhde.

Näyttelyssä esillä on teos “Puiden välinen ääni“, joka pohjaa ääneen, kuuntelemiseen ja puiden välisiin liikkeisiin tuulessa.

Aaron Heino
Aaron Heinolla on absoluuttinen silmä muodolle. Olipa materiaalina lasikuitu, kivi tai metalli, hänen työhuoneellaan ne muuntuvat teoksiksi melkein kuin itsestäänselvyyksinä. Heinon muotokieli on abstraktia ja orgaanista, ja hänen veistoksilleen on ominaista elävä sisäinen energia. Kuitenkin myös suunta ja asema ovat merkityksellisiä ulottuvuuksia hänen jokaisessa teoksessaan. Pinta on usein tarkoin hiottu ja kiiltävä, ja lasikuituteosten värit tuovat mieleen teollisen muotoilun esteettisen kontekstin. Tämä tekee veistoksista viettelevän kauniita. Aaron Heinon teoksissa on myös kepeyttä ja leikkisyyttä, ikään kuin ne olisivat syntyneet intuitiivisen improvisoinnin tuloksena. Abstrakteilla muodoilla on taipumus muistuttaa jotakin esittävää, mitä Aaron Heino hyödyntää nimetessään teoksiaan. Kerronnallinen ulottuvuus lisää entisestään taideteosten kompleksisuutta ja monitahoisuutta.
Näyttelyssä Heinon teoksista esillä on “Mundane” (Ruostumaton teräs, 2017) ja “Duesday” (marmoni, 2017)

Otto Karvonen
Otto Karvonen on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka on työssään erikoistunut julkiseen tilaan sijoittuviin veistoksiin, installaatioihin ja performansseihin. Karvonen tunnetaan mm. pienimuotoisista, humoristisista ja ironisista interventioista, jotka hämmentävät ja sekoittavat käsitystämme arkitodellisuudesta. Hänen teoksensa kommentoivat usein ajankohtaisia poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja uskonnollisia aiheita, julistavuutta ja alleviivaavuutta kuitenkin hienovaraisesti vältellen.

Taarastissa Karvonen jatkaa pitkäaikaista teossarjaansa Muukalaispalatsi-linnunpönttömallisto. Sarja koostuu linnunpöntöistä, joiden arkkitehtonisina esikuvina toimivat ulkomaalaisten säilöönottokeskukset eri puolilla Eurooppaa.

“Taivaan milloin nään sinisen, kaipaan…”

Jukka Lehtisen teos lainaa nimensä sinitaivas tangon sanoista: ”Taivaan, milloin nään sinisen, kaipaan…”.  Teos koostuu useista täyden kyynelen muotoisista sinisistä pisaroista, jotka ripustautuvat rannan puihin. Ikään kuin häivähdys taivasta sataisi alas kohti katsojaa ja toisi kaipuun kohteen hetkeksi hieman lähemmäs.

Cumulus

 

 

Inka Nieminen
Inka Nieminen asuu ja työskentelee Helsingissä ja Hailuodossa. Hänen työnsä ovat veistoksia ja multimedia installaatioita. Teosten keskeisiä teemoja ovat: ihminen, liike, ääni, valo, maisema, muoto ja materiaali. Häh-veistopolun teos Cumulus muistuttaa korkealle koivun oksiin pysähtynyttä kumpupilveä tai saippukuplia matkalla äärettömyyteen.

 

Tuula Närhinen
Tuula Närhinen on helsinkiläinen kuvataiteilija. Närhisen teosten keskiössä on kuvaamisen prosessi. Taiteilija, luonto sekä kuvausvälineet toimivat yhdessä ja muuntavat luonnonilmiöt näkyviksi jäljiksi. Monissa Närhisen installaatioissa luonto itse ottaa taiteilijan roolin: puut piirtävät tai meri kirjoittaa. 
Rumpusetti sateelle on Närhisen kunnianosoitus sateen ropinalle. Sadekuuro rummuttaa peltipurkeista rakennettua akustista veistosta joka alkaa soida eri äänentaajuuksilla. Kesälomat muistetaan yleensä auringonpaisteesta mutta sadekin on tärkeä osa elämän rytmiä ja kesäistä äänimaisemaa.

Picnic-peitto
Picnic-peitto

Riikka Puronen
Riikka Puronen asuu ja työskentelee Helsingissä. Puronen toimii kuvanveiston lehtorina Taideyliopiston kuvataideakatemiassa. Omassa työssään hän yhdistelee ennakkoluulottomasti perinteistä ja modernia tekniikaa niin materiaalien ja valmistustapojen valinnassa kuin muotokielessään.

Puronen osallistuu Taarastin kesänäyttelyyn kahdella teoksella. Pronssiveistos Mascara sijoitetaan n.160 cm korkean ruostumaton teräs tangon päähän paikkaan joka on yllättävä kukintoakin muistuttavalle teokselle. Toisena työnään Puronen toteuttaa Picnic -teoksen, joka on yleisölle lipunmyynnissä lainattavissa oleva picnicpeitto. Puronen kertoo teoksestaan seuraavaa: “Kankaassa on painettu piirustukseni ja toivon sen osaltaan mahdollistavan joutilaisuuden hetken veistospolulla.”