BERLIINI >>> NASTOLA

Home / BERLIINI >>> NASTOLA

BERLIINI >>> NASTOLA


Kuratointi Sophie Prager ja Heike Tosun/ Salon Dahlmann, Miettinen Collection

Kuva: Jukka Vakkilainen/ FotoklubiLahti

Taarastin taidehallissa esitetään teoksia yhdeksältä taiteilijalta, jotka ovat kotoisin eri puolilta Eurooppaa ja työskentelevät nyt Berliinissä.

Tällä hetkellä Berliini on yksi merkittävimpiä nykytaiteen keskuksia. Näyttely tuo sen urbaanissa sykkeessä syntyneet teokset maaseutumaiseen Nastolan kirkonkylään. Lähtökohtana on kahden eri paikkakunnan ja kulttuurin yhteensaattaminen ja vuoropuhelu.

Teokset ovat maalauksia, piirustuksia, valokuvia, veistoksia ja paikalle tehtyjä installaatioita. Niitä yhdistää niiden syntymäpaikka Berliini. Uusi luonnonläheinen ympäristö synnyttää ajatuksia sijainnin merkityksestä taiteen tuotannolle sekä vastaanottamiselle.

Ryhmänäyttelyn päämääränä ja voimana on, että teokset luodaan vailla muodollisia rajoitteita ja kategorisointeja.

Näyttely Taidekeskus Taarastissa muodostaa kokonaisuuden, jossa teokset itsenään ja omilla ehdoillaan käyvät muodon ja materiaalin vuoropuhelua.

Näyttelyn taiteilijat ovat:

Tom Anholt (Englanti), Björn Dahlem (Saksa), Paula Doepfner (Saksa), Secundino Hernandez (Espanja), Leiko Ikemura (Japani), Marlena Kudlicka (Puola), Kirsi Mikkola (Suomi), Janne Räisänen (Suomi) ja Thomas Scheibitz (Saksa)

 

Tom Anholtin töiden taustalla ovat hänen omat juurensa, mutta niissä näkyvät myös hänen innoituksensa ajankohtaiset lähteet: rakkaat ihmiset, asiat joita hän näkee uutisissa ja asiat, joita ihmiset kertovat, ne kaikki näkyvät teoksissa.

Anholt kertoo töissään taiteen historiaa sekä omaa ja perheensä tarinaa, mutta tasapainoilee myös abstraktin ja kerronnallisuuden välillä niin, että se sallii katsojan luoda myös omaa tarinaansa teoksen antamissa rajoissa. Mahdollisuus katsojan omaan tulkintaan tekee niistä mielenkiintoisia. Anholtin työ luovat jopa myyttistä, unenomaista tunnelmaa. Hän sanoo töidensä heijastavan kunkin päivän tuntemuksia, toiset päivät ovat hyvinkin erilaisia, mikä näkyy töissä.

 

 

Björn Dahlemin töissä on yhtymäkohtia astronomiaan ja tieteelliseen ajattelutapaan maailmankaikkeudesta. Teokset eivät ole perinteisessä mielessä kuvanveistoa, vaan niiden luominen on oman mielensä veistämistä; filosofista ideointia, teemojen hyväksymistä ja hylkäämistä ja ratkaisujen kaivertamista ajatuksista. Työt kuvaavat usein kosmisia maisemia, jossa valo on tärkeä osa, symbolina aineettomuudelle ja valaistumiselle.

Toteutus syntyy tavallisten, halpojen materiaalien yhdistelemisestä. Björn löytää niitä rautakaupoista ja netin kautta. Björn haluaa, että hänen teoksissaan näkyy amatöörin käsiala, eikä ammattikäsityöläisen tai teollisen tuotteen viimeistely. Niinpä viimeistelee teknisesti kaikki teoksensa itse. Taarastissa on esillä teos Moon (2015).

 

Paula Doepfner käyttää teoksissaan myös luonnon materiaaleja, joita hän yhdistää lasiin, teräkseen tai jäähän. Nämä ”aineettomat ” materiaalit toimivat kontrastina hienovaraisille kudelmille, jotka muodostuvat kukista, oksista, korsista ja muista kasvien osista. Myös ääni on olennainen osa Doepfnerin teoksia. Hän on opiskellut taiteen lisäksi säveltämistä ja saa työhönsä inspiraatiota esimerkiksi blues-musiikin lyriikoista.

”Pohdin töideni kautta, miksi ihmisillä on subjektiivisia kokemuksia. Käytän lyriikoiden lisäksi filosofisia tekstejä, proosaa ja neurotieteen tutkimuksia, jotka käsittelevät tietoisuutta eri perspektiivistä. Blues-lyriikat tarjoavat tunteellisen ja abstraktin näkökulman. Jännite eri lähestymistapojen välillä on mielestäni hyvin kiinnostava.”

Musiikkitaustan innoittamana Doepfner on kehitellyt lukuisia performansseja muusikoiden kanssa. ”Haluan esittää performansseja, jotka ovat lähellä ei mitään. Äänet ovat aina hyvin keskitettyjä ja pelkistettyjä, kuten höyry tai tuuli. Läheinen yhteys teoksiini on näin selkeästi havaittavissa. Taarastiin Doepfner sommittelee paikallisista materiaaleista installaation ja esittää teokseen liittyvän “Headed homebound just once more” -performanssin näyttelyn avajaisissa.

 

Kuva: Joaquín Cortés

Secundino Hernándezia pidetään moniulotteisena taidemaalarina, jonka tavaramerkkinä on ”action painting”, roiskemaalaus. Hänen maalauksissaan on nähtävissä viittauksia esimerkiksi Salvador Dalín, Joan Mirón sekä muiden espanjalaisten surrealistien teoksiin. Hernándezillä on ollut lukuisia näyttelyitä eturivin taidemuseoissa ja johtavissa gallerioissa Lontoosta New Yorkiin.
Taiteilija kertoo keskittyvänsä maalaamisessa sen peruselementteihin – viivoihin, väreihin ja sommitteluun oman maailmankuvansa kuvittamiseen. Päästäkseen tavoitteeseensa, on hän kehittänyt ja käyttänyt hyväkseen kiistanalaisia tekniikoita, kuten peseminen, kaavinta ja työskenteleminen suoraan maalaustuubista.
”Joidenkin töiden ollessa tulosta silmiinpistävistä (maalin)lisäyksistä, ovat jotkut teokset kerrostamisen ja maalinpoistamisen tulosta. Tässä metodissa, jonka itse yhdistän veistoksen käsitteeseen, kaivuu ja vuolu väripinnan lävitse paljastaa kankaan.”

 

 

 

 

 

 

Leiko Ikemura kiinnostui veistostaiteesta v. 1984. Sekoittaen itäisiä ja läntisiä veistostaiteen perinteitä Ikemura työskenteli käyttäen pronssia, terrakottaa ja savea muodostamaan monipuolisia biomorfisia muotoja ja pirstaloituneita naishahmoja. Siirtyminen puolifiguratiivisen veistostaiteen pariin vaikutti hänen muuhun tuotantoonsa, kun nämä nimettömät ja hämärät naishahmot alkoivat täyttää hänen maalauksiaan ja valokuviaan.

Ikemuran veistostaiteen makaavat hahmot ovat varsin ainutlaatuisia, koska ne kuvaavat eläviä ihmisiä eivätkä kuolleita tai nukkuvia, kuten niin usein taiteen historiassa. Keraamiset veistokset ovat usein pronssiveistosten malleja. Taarastin näyttelyssä on myös sarja Ikemuran mustavalkoisia valokuvia.

 

Marlena Kudlickan töissä lähtökohta sanoissa ja ajatuksissa. Hän kokee kielen ja kuvanveiston samankaltaiseksi; sanalla voi olla monta merkitystä ja veistoksessa paljon erilaisia muotoja.

Uuden teoksen ensimmäinen idea syntyy siis kielestä, työ alkaa teoksen nimestä. Aluksi Marlena Kudlicka piirtää käsin luonnoksen. Valmistuksen tärkein vaihe tapahtuu metalli- ja lasityöpajoissa ammattilaisten kanssa, jossa Marlena ohjaa ja valvoo koko prosessia.  Taarastissa esillä on työ “Unprotected” – suojaamaton.

Berliinissä työskennellessään Marlena on inspiroitunut arkkitehtuurista, insinööritaidosta, taiteesta ja saksalaisten mielen ja ajatusten rakenteesta. Taide on kommunikointia yhteiskunnan kanssa.

 

Kirsi Mikkolan työskentelytapa on kiinnostava; hän maalaa papereita akryyliväreillä, sitten silppuaa ne saksilla ja sommittelee värillisistä silpuista teokset liimaten ne lopuksi paperille.

Kirsi on tehnyt paljon arkkitehtuuriin viittaavia teoksia. Tällä hetkellä hän kokeilee mielellään kolmiulotteisuuden lisäämistä teoksiinsa. Paul Klee on yksi lempitaiteilijoista. Omien sanojensa mukaan Kirsi ”pitää kauheasti anarkistisesta taiteesta”.
Taarastissa on esillä neljä Mikkolan teosta.

 

Oletko ikuisesti minun, Jussi Tiainen, Courtesy: Helsinki Contemporary

 

Janne Räisäsen taiteellista tyyliä on kuvailtu ekspressionistiseksi sekä niin sanotuksi huonomaalaustyyliksi (Bad Painting). Hän on ammentanut teoksiinsa vaikutteita muun muassa urbaanista kaupunki- ja klubikulttuurista, katumuodista ja popkulttuurin ilmiöistä – hänen katsotaan tulkitsevan ajan henkeä älykkään huumorin kautta.

Taarastin kahviossa on esillä seitsemän Janne Räisäsen teosta.

 

 

 

 

 

Thomas Scheibitzin maalaustensa perusmuodoista on hahmotettavissa tuttuja kuvioita. Leijuvat hahmot toimivat varman silmän tasapainottamina. Tilavaikutelma maalauksissa on voimakas, ja ne sisältävät paljon rakenteellisia elementtejä. Maalausten ote on voimakkaasti konstruktivistinen. Teokset eivät alleviivaa yhtä havaintoa, vaan kertovat monta tarinaa. Harmoninen kokonaisvaikutelma ja hieno toteutus tekevät niistä kestäviä katsella.

Näyttelyssä on Scheibitzin tuotannosta esillä yksi veistos ja yksi maalaus. Veistos, Brunnen 2012, on varmaotteinen havainto ja näkemys suihkulähteestä. Stilleben 897 – samaan aiheeseen perustuvia maalauksia on useita ja niitä yhdistää harkittu värimaailma. Keltainen aktiivinen alue on keskellä ja tausta metallinharmaa. Tämän aiheen ympärillä Scheibitz on kehittänyt tunnistettavan esitystavan, mikä on nykyaikana harvinaista.