Professori Kirsi Mikkolan haastattelu 23.7.

Home / Artikkelit / Professori Kirsi Mikkolan haastattelu 23.7.

Keskustelua taiteen katsomisesta ja ymmärtämisestä

Päätoimittaja emerita Riitta Lindegren haastattele Wienin taideakatemian maalaustaiteen prof. Kirsi Mikkolaa. Wienin taideakatemia on tällä hetkellä yksi Euroopan korkeatasoisimmista ja arvostetuimmista kuvataiteen yliopistoista.

Vuonna 2014 Mikkola kutsuttiin Wieniin. ja osa hänen ajastaan kuluukin siellä. Kirsillä on vuosittain 25–30 oppilasta eri puolilta maailmaa. Opettajana hän pyrkii kehittämään opiskelijoilleen valmiuksia jatkaa itsenäisesti ammattiaan valmistumisen jälkeen. Toisaalta lahjakkaan ja ”nälkäiset” oppilaat antavat intoa opettajalleen.

Kirsin oma taiteellinen tie kulkee monien mutkien kautta. Hän on syntynyt Helsingissä, mutta suorittanut opintonsa pääosin ulkomailla; ensin 2 v Pariisissa, Sorbonnen Yliopistossa, ranskaa, italiaa ja elokuvahistoriaa. Hän aloitti uransa kuvanveistäjänä ja jatkoi opiskelua Ecole des Beaux Arts -taidekoulussa Pariisissa, jossa opiskeli myös maalausta. Tämän jälkeen siirtyi Berliinin Kuvataideakatemiaan ja keskittyi maalaustaiteen opiskeluun. Valmistuttuaan hän sai New Yorkista tarjouksen näyttelyn pitämisestä ja jäi sinne 15 vuodeksi. Tänä aikana hänellä oli siellä useita näyttelyitä.

Äidin kuoltua hän palasi Suomeen ja kunnosti järven rannalle siirtämänsä 1800-luvun talonpoikastalon, jossa hän oli viettänyt lapsuuden kesiä. Tämä olikin sitten taiteilijan tukikohtana 10 vuoden ajan. Nykyäänkin se on paikka, jossa asioiden suhteellisuus asettuu kohdalleen ja taiteilija kokee mielenrauhan.

Mutta Berliini kutsui, ja vuonna 2010 hän palasi takaisin ja piti tämän kauden ensimmäisen näyttelynä. Siitä lähtien hän on työskennellyt Berliinissä. Kirsi toteaa kuitenkin olevansa supisuomalainen, ja luonto on kaiken a ja o. Luonto inspiroi, mutta Kirsi ei siteeraa teoksissaan luontoa vaan kokee, että elämä planeetalla on yhtä kokonaisuutta. Luonnon aistiminen on enemmänkin sitä, miten kokee itsensä osaksi maailmankaikkeutta. Kirsille kauneus ja rumuus eivät ole itseisarvoja, hänen töissään näkyy suvantoja ja aktiviteetteja.

Kirsin työskentelytapa on kiinnostava; hän maalaa papereita akryyliväreillä, sitten silppuaa ne saksilla ja sommittelee värillisistä silpuista teokset liimaten ne lopuksi paperille. Kirsi on tehnyt paljon arkkitehtuuriin viittaavia teoksia. Tällä hetkellä hän kokeilee mielellään kolmiulotteisuuden lisäämistä teoksiinsa. Paul Klee on yksi lempitaiteilijoista. Omien sanojensa mukaan Kirsi ”pitää kauheasti anarkistisesta taiteesta”.