Taiteilijat

Home / Taiteilijat

Taiteilijat

Kuva: Ari Salonen FotoklubiLahti

BERLIINI >>> NASTOLA -taiteilijat

Tom Anholtin, Björn Dahlemin, Paula Doepfnerin, Secundino Hernandezin, Leiko Ikemuran, Marlena Kudlickan, Kirsi Mikkolan, Janne Räisäsen ja Thomas Scheibitzin teosten kautta näyttely yhdistää maalauksen, piirtämisen, valokuvan ja veistokset. Yksittäisten teosten, joista osa on paikkasidonnaisia, välille syntyy yhteyksiä ja riippuvuuksia ilman, että ne menettävät omaa itsenäisyyttään. Jokaisella teoksella on oma tapansa käsitellä materian, muodon ja prosessin näkökulmia. Ne edustavat itseään, mutta ovat silti yhteydessä toisiinsa jonkun itseään suuremman kautta. Tämä jokin on niiden syntymäpaikka Berliini, joka tulee erityisen näkyväksi uuden esityspaikan kautta.

Taidekeskus Taarastin orgaanisessa arkkitehtuurissa kesänäyttely tuo esille, miten taideteoksia yhdistävät tekijät, kuten sama sijainti, ohjaavat teoksia keskinäiseen vuoropuheluun. Näyttelyn tavoitteena on avata tilaa ajattelulle ja kutsua katsoja pohtimaan teosten ympäristön muutosten luonnetta ja merkitystä ja – ennen kaikkea – hyväksymään uusia tapoja katsoa.

 

Tom Anholt (s. 1987, UK) asuu ja työskentelee Berliinissä. Anholtin juuret ovat Irlannissa äidin puolelta ja Iranissa isän puolelta. Tutustuminen perheen persialaiseen historiaan näkyy hänen töissään erityisesti pieninä miniatyyreinä. Anholtin teoksissa näkyvät myös hänen innoituksensa ajankohtaiset lähteet: rakkaat ihmiset, asiat joita hän näkee uutisissa ja asiat, joita ihmiset kertovat – ne kaikki näkyvät teoksissa.
Valitut yksittäisnäyttelyt: Inside Out (2016), EIGEN+ART Lab, Berliini ja Ancient Games (2016) Project B Gallery, Milan.
Osallistunut seuraaviin ryhmänäyttelyihin mm.: All Together Now! (2016), 1969 Galleria, New York, and You don’t bring me flowers (2015) Galerie Kornfeld, Berliini.
Björn Dahlem (s. 1974, München) asuu ja työskentelee Berliinissä.Björn Dahlem on syntynyt Münchenissä perheeseen, jossa isä oli tiedemies, fyysikko ja äiti taiteilija. Lapsena Björn maalasi kuvia ja rakenteli erilaisia asioita. Teini-ikäisenä huomasi olevansa liian kärsimätön taidemaalariksi ja hylkäsi maalaamisen. Hän valitsi kuvanveiston.
Dahlemin töissä on yhtymäkohtia astronomiaan ja tieteelliseen ajattelutapaan maailmankaikkeudesta. Teokset eivät ole perinteisessä mielessä kuvanveistoa, vaan niiden luominen on oman mielensä veistämistä; filosofista ideointia, teemojen hyväksymistä ja hylkäämistä ja ratkaisujen kaivertamista ajatuksista. Työt kuvaavat usein kosmisia maisemia, jossa valo on tärkeä osa, symbolina aineettomuudelle ja valaistumiselle.
Dahlem on toiminut Hochschule für Bildende Künste Braunschweig – yliopiston professorina vuodesta 2012.
Valitut yksittäisnäyttelyt: Magellanic Cloud (2016), Veles i Vent, Valencia, Mare Lunaris (2015), Berlinische Galerie – Museum für moderne Kunst, Berlin.
Osallistunut seuraaviin ryhmänäyttelyihin, mm.: Solid Liquids – internationale Tendenzen der Skulptur in der Gegenwartskunst (2016), Kunsthalle Münster, and Wie leben? Zukunftsbilder von Malewitsch bis Fujimoto (2015), Wilhelm-Hack-Museum, Ludwigshafen.
Paula Doepfner (s. 1980, Berlin)
Paula Doepfner on Berliinissä ja Lontoossa opiskellut taiteilija, joka työskentelee tällä hetkellä Berliinissä ja Roomassa. Taiteen lisäksi hän on opiskellut säveltämistä ja saa työhönsä inspiraatiota esimerkiksi blues-musiikin lyriikoista. ”Pohdin töideni kautta, miksi ihmisillä on subjektiivisia kokemuksia. Käytän lyriikoiden lisäksi filosofisia tekstejä, proosaa ja neurotieteen tutkimuksia, jotka käsittelevät tietoisuutta eri perspektiivistä. Blues-lyriikat tarjoavat tunteellisen ja abstraktin näkökulman. Jännite eri lähestymistapojen välillä on mielestäni hyvin kiinnostava.”Musiikkitaustan innoittamana Doepfner on kehitellyt lukuisia performansseja muusikoiden kanssa. ”Haluan esittää performansseja, jotka ovat lähellä ei mitään. Äänet ovat aina hyvin keskitettyjä ja pelkistettyjä, kuten höyry tai tuuli. Läheinen yhteys teoksiini on näin selkeästi havaittavissa”.
Valitut yksittäisnäyttelyt: Put it right here (or keep it out there) (2016), Kunstverein Reutlingen and take it right back (2015), Goethe Institute, Washington D.C. Osallistunut seuraaviin ryhmänäyttelyihin, mm.: YOU ARE WHAT YOU ARE (2016), Galleria Mario Ianelli, Rome,The Big Other (2016), Galerie Tanja Wagner, Berlin, Wo ist hier? #2: Raum und Gegenwart – Bildhauerei und Installation seit 2000(2015), Kunstverein Reutlingen.
Secundino Hernández (s. 1975, Madrid) asuu ja työskentelee Madridissa ja Berliinissä.
Espanjalainen kuvataiteilija on yksi Taarastin kesänäyttelyn mielenkiintoisimmista taiteilijanimistä.  Madridin Universidad Complutensessa sekä Rooman Spanish Academysta oppinsa hakenutta Hernándezia pidetään moniulotteisena taidemaalarina, jonka tavaramerkkinä on ”action painting”, roiskemaalaus. Hernándezillä on ollut lukuisia näyttelyitä eturivin taidemuseoissa ja johtavissa gallerioissa Lontoosta New Yorkiin.
Taarastin kesänäyttelyyn taiteilija tulee erittäin mielellään. Hernández haluaa kokea teostensa vuoropuhelun ja vastakkaisasettelun muiden näyttelyyn osallistuvien töiden kanssa – sekä nauttia Suomen kauniista kesästä. Secundino pitää itseään vaatimattomana miehenä, joka nauttii elämän yksinkertaisista asioista. Vastapainoa taiteilijan kiireiseen arkeen tuo perhe vaimon ja Gala -tyttären muodossa sekä luonnossa käyskentely.
Valitut yksittäisnäyttelyt: Polvorossa (2016) at H2 – Zentrum für Gegenwartskunst, Augsburg, Polvareda (2016), Galerie Bärbel Grässlin, Entre Primavera y Verano (2015), Yuz Project Room, Yuz Museum, Shanghai, Secundino Hernández (2014), Victoria Miro, London. Osallistunut seuraaviin ryhmänäyttelyihin, mm.: The Difference between Sunrise and Sunset (2016), Schloss Tüsslin, Entre el cielo y la tierra. Doce miradas al Greco cuatrocientos años después (2014), Museo Nacional de Escultura, Valladolid.
Leiko Ikemura (s. 1951, Tsu/Japan) asuu ja työskentelee Kölnissä ja Berliinissä.
Leiko Ikemura on japanilainen taidemaalari, kuvanveistäjä, piirtäjä ja valokuvaaja. Hänet tunnetaan parhaiten unenomaisten maisemien ja pirstaloituneiden hahmojen kuvaajana. Ikemuran taide pyrkii saattamaan katsojat epätietoisuuden tilaan – tilaan, jossa ei ole varmuutta, mitä he katsovat, mutta silti hyväksyvät sen todelliseksi.
Vietettyään 30-vuotisen uransa alkupuolen tutkien öljyn ja akvarellin ilmaisumahdollisuuksia puoli-abstrakteissa muotokuvissa ja maisemissa, hän kiinnostui veistostaiteesta v. 1984.  Siirtyminen puolifiguratiivisen veistostaiteen pariin vaikutti hänen muuhun tuotantoonsa, kun nämä nimettömät ja hämärät naishahmot alkoivat täyttää hänen maalauksiaan ja valokuviaan. Teoksissa hahmot sulautuvat usein maisemiin luoden epäselviä abstrakteja muotoja ja väriläikkiä palauttaen teoksiin hänen varhaisten töidensä ilmaisua. Ikemura käyttää voimakasta muotokieltään esittääkseen kysymyksiä liittyen sukupuoleen, sotaan ja uskontoon.
Valitut yksittäisnäyttelyt: Mindscape (2016), Kenji Taki Gallery, Nagoya, …und plötzlich dreht der Wind (2016), Haus am Waldsee, Berlin, All About Girls and Tigers (2015), Museum für Ostasiatische Kunst, Cologne. Osallistunut seuraaviin ryhmänäyttelyihin mm.,: Spider’s Thread – Spinning images of Japanese beauty (2016), Toyota Municipal Museum of Art, Aichi, Japan, Einfühlung and Abstraktion. Die Moderne der Frauen in Deutschland (2015), Kunsthalle Bielefeld.
Ikemura on toiminut maalaustaiteen professorina Taideyliopistossa Berliinissä vuodesta 1991.
 
Marlena Kudlicka
(s. 1973, Tomaszów Lubelski/Polen) asuu ja työskentelee Berliinissä.
Maria Kudlickan  lapsuuskoti oli metsän ääressä. Metsä oli hänen leikkipaikkansa, ja se onkin vaikuttanut hänen töihinsä ajatuksena, että muodot rakentavat maiseman. Päiväkoti-ikäisenä Kudlicka rakenteli huoneessaan pieniä näyttelyitä ja päätti 14-vuotiaana mennä taidekouluun. Maalaustaiteen opinnot alkoivat Jaroslavissa, Wyspianski College of Art:ssa 1988. Sitten ne jatkuivat 1993 Poznanissa, Academy of Art:ssa 1993 – 1998 maalauksen grafiikan ja kuvanveiston osastolla. Ennen Berliiniin asettumista Marlena Kudlicka työskenteli New Yorkissa seitsemän vuotta. Puolalainen taide, venäläinen konstruktivismi sekä Bauhaus ovat vaikuttaneet hänen taiteeseensa. Kaksi jälkimmäistä lähtökohtaa ovat tuttuja useimmille, mutta puolalainen nykytaide ja arkkitehtuuri ovat näitä vieraampia. Täältä hän lienee poiminut ajatuksia, kuinka lähes täydelliseen teräsrakenteeseen on jäänyt virhe, ja kuinka se saa vallan rakenteessa ja on palattava lähtöpisteeseen. Teräsrakenteissa Kudlickaa kiinnostaa toisaalta äärimmäisen hieno rakennelma, mutta siinä piilevä hauraus.
Valitut yksittäisnäytelyt: f=different in actual size (2016), Revolver Galerie, Lima, Quality Control and Standard Verification. Sculpture (2016), MWW Wrocław, Polen, The weight of 8 (2013),ŻAK | BRANICKA, Berlin.
Osallistunut seuraaviin ryhmänäyttelyihin mm.: Lenguaje (2016), L21 Gallery, Palma de Mallorca, Laws of Form (2016), Kunsthalle im E-Werk, Kunstverein Schwerin e.V.
Kirsi Mikkola (s. 1959, Helsinki) asuu ja työskentelee Berliinissä ja Wienissä.
Kirsi Mikkola on syntynyt Helsingissä, mutta suorittanut opintonsa pääosin ulkomailla; ensin 2 v Pariisissa, Sorbonnen Yliopistossa, ranskaa, italiaa ja elokuvahistoriaa. Hän aloitti uransa kuvanveistäjänä ja jatkoi opiskelua Ecole des Beaux Arts -taidekoulussa Pariisissa, jossa opiskeli myös maalausta. Tämän jälkeen siirtyi Berliinin Kuvataideakatemiaan ja keskittyi maalaustaiteen opiskeluun. Valmistuttuaan hän sai New Yorkista tarjouksen näyttelyn pitämisestä ja jäi sinne 15 vuodeksi. Tänä aikana hänellä oli siellä useita näyttelyitä.
Suomessa Mikkolalla omistuksessaan talonpoikaistalo, joka on se paikka, jossa asioiden suhteellisuus asettuu kohdalleen ja taiteilija kokee mielenrauhan. Kirsi toteaa olevansa supisuomalainen, ja luonto on kaiken a ja o. Luonnon aistiminen on enemmänkin sitä, miten kokee itsensä osaksi maailmankaikkeutta. Kirsille kauneus ja rumuus eivät ole itseisarvoja, hänen töissään näkyy suvantoja ja aktiviteetteja.
Valitut yksitäisnäyttelyt: Qumqat (2013) at carlier | gebauer, Berlin, CentrePasquArt, Biel (2012).
Osallistunut seuraaviin ryhmänäyttelyihin mm.: If only Bella Abzug were here (2016), Marc Straus, New York, and Landschaften und Vergessen II (2015), Magazin4, Bregenz.
Mikkola on toiminut professorina Wienissä, Fine art at Akademie der bildenden Künste, vuodesta 2014 alkaen.
Janne Räisänen (s. 1971, Pudasjärvi) asuu ja työskentelee Helsingissä ja Berliinissä.
Räisästä on kuvattu monipuoliseksi taiteilijaksi. Hän on ammentanut teoksiinsa vaikutteita muun muassa urbaanista kaupunki- ja klubikulttuurista, katumuodista ja popkulttuurin ilmiöistä – hänen katsotaan tulkitsevan ajan henkeä älykkään huumorin kautta. Joidenkin hänen teostensa nimiin  kätkeytyy kielikuvia, sanaleikkejä tai viittauksia omaelämäkerrallisiin tilanteisiin: Joulu Sörnäisissä (2009) ja Patologianlaitoksen vaipanvaihtoviikot (2001).
Räisäsen taiteellista tyyliä on kuvailtu ekspressionistiseksi sekä niin sanotuksi huonomaalaustyyliksi (Bad Painting). Hänen teoksiaan on ollut esillä Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa. Räisänen on kuvannut elämäänsä Berliinissä kaksijakoiseksi. Byrokraattinen arkielämä lukuisine paperisotineen on koetellut taiteilijan hermoja aina Berliiniin muutosta lähtien. Lisäksi ihmisten tylyys ja ärstyneisyys on ollut silmiinpistävää. “Isossa kaupungissa on paljon ihmisiä. Ihmiset kävelevät päin näköä eikä muita ihmisiä nähdä”, harmittelee Räisänen. Kokonaan Berliinin suohon Räisänen ei ole uponnut. Suurkaupungin taitelijapiirissä on rento meininki.
Valitut yksittäisnäyttelyt mm.: Janne Räisänen (2015), Kunstverein Galerie, Markt, Schwäbisch Hall, Out of the Box (2015), Kunsti Museum of Modern Art, Vaasa. Osallistunut seuraaviin yhteisnäyttelyihin mm.: Die dritte Hand – Last Exit Painting (2015), Salon Dahlmann, Berlin, Touch – Saastamoinen Foundation Art Collection (2014), EMMA – Espoo Museum of Modern Art, Finland.
Thomas Scheibitz (s. 1968, Radeberg), asuu ja työskentelee Berliinissä.
Scheibitz työskentelee monenlaisten materiaalien ja tekniikkojen avulla. Hän asettaa itselleen hyvin vaativat tavoitteet. Taidemaalari ja kuvanveistäjä on työskennellyt myös painokoneen kanssa ja aiheesta misprints syntyi teos nimeltä ”Tisch, Ozean und Beispiel”, vapaasti käännettynä ”pöytä, valtameri ja esimerkkejä”. Se on 20 vuoden yleiskatsaus; yksityisalbumi hänen töihinsä ja kertoo, mitä teokset taiteilijalle itselleen merkitsevät. Kirjapainotyön mahdollisuudet tulivat tarkasti selvitetyiksi.
Kansainväliseen kuuluisuuteen Scheibitz nousi Tino Sehgalin kanssa 2005 Saksan Venetsian paviliongin ansioista.
Scheibitzin maalaustensa perusmuodoista on hahmotettavissa tuttuja kuvioita. Leijuvat hahmot toimivat varman silmän tasapainottamina. Tilavaikutelma maalauksissa on voimakas, ja ne sisältävät paljon rakenteellisia elementtejä. Maalausten ote on voimakkaasti konstruktivistinen. Teokset eivät alleviivaa yhtä havaintoa, vaan kertovat monta tarinaa. Harmoninen kokonaisvaikutelma ja hieno toteutus tekevät niistä kestäviä katsella.
Valitut yksittäisnäyttelyt: Schaulager 9.44 (2016/17), Bureau Mueller, Berlin, 15.92 x 16 (2015), Parra & Romero, Madrid, Radiopictures (2014), Sprüth Magers, Berlin, ONE-Time Pad (2012), MMK Museum für Moderne Kunst, Frankfurt am Main; Osallistunut seuraaviin ryhmänäyttelyihin.: My Abstract World (2016/17), ME Collectors Room Berlin / Stiftung Olbricht, Malerei als Film (2016), Kunsthalle Darmstadt, BubeDameKönigAss (2013), Neue Nationalgalerie, Berlin, Fruits de la Passion (2012), Centre Georges Pompidou, Paris, German Pavilion/ Biennale in Venice (2005).

HÄH-taiteilijat


Heini Aho (s. 1979 Turussa) asuu ja työskentelee Turussa. Aho työstää kokonaisuuksia, joita voisi kutsua veistoksellisiksi tiloiksi tai tilallisiksi veistoksiksi. Videoteokset ovat myös tärkeä osa hänen työskentelyään. Aholle myönnettiin joulukuussa 2016 William Thüringin säätiön pääpalkinto. Hänen viimeisimmät yksityisnäyttelynsä Suomessa ovat The Primary Force behind an everyday experience Galleria Titanikissa Turussa (2016) ja Playing with the Dragon Forum Boxissa Helsingissä (2015). Hänen viimeisimpiä ryhmänäyttelyitään ovat Videokaffe galerie Anhavassa Helsingissä, One Art Spacessa ja Open Source galleriassa New Yorkissa (2016) sekä Videokaffe galleriassa Ludassa Pietarissa (2015). Hänen videoitaan on nähty viimeksi Lux Helsinki Festivaaleilla Helsingissä (2016) ja Cyberfestiillä Pietarissa (2012)
Andy Best (s. 1963 Cucfieldssä Iso-Britanniassa) ja Merja Puustinen (s. 1963 Haminassa) asuvat Espoossa ja ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 1992 alkaen. Puustinen toimii taiteilijauransa ohella kulttuuripolitiikan tutkijana ja tekee kuvataiteen tohtorin tutkintoa Kuvataideakatemiassa. Best toimii kuvanveiston lehtorina Aalto-yliopistossa. Puustinen ja Best ovat järjestäneet vuodesta 2014 nykykuvanveiston ja ympäristötaiteen Objekti-näyttelyä Espoon keskuksen alueella. Heidän viimeisimmät näyttelynsä ovat Miks ei!  Galleria Uusi Kipinässä Lahdessa (2016) ja Kuumaa Puuroa ja Kumiperunoita Kajaanin taidemuseossa (2016). Heidän teoksiaan on nähty Waiting for Paradise –näyttelyssä Ängelnin Kulturitalossa Katrineholmissa Ruotsissa (2014), Päivästä päivään Valokaupunki festivaaleilla Jyväskylässä (2015) ja RE/F/r.ACE Pixelache festivaaleilla Helsingissä (2015)
Pavel Ekrias (s. 1987) asuu ja työskentelee Helsingissä. Ekrias luo usein mekaanisen liikkeen avulla teoksiinsa voimakkaita jännitteitä, joissa katsoja voi nähdä ja kokea vertauskuvia omasta elämästään. Hänen viimeisimmät yksityisnäyttelynsä ovat Almost MUU Kaapeli -galleriassa Helsingissä (2015), Mechanical Waves Konstepidemin -galleriassa Göteborgissa Ruotsissa (2014), Sie bewegen sich doch (yhdessä Petri Eskelisen ja Jukka Lehtisen kanssa) Galerie Toolboxissa Berliinissä (2014) ja Horizontal Relations Taidekeskus Mältinrannassa Tampereella (2013)
  Petri Eskelinen (s. 1975 Rovaniemellä) asuu ja työskentelee Helsingissä. Eskelisen mekaaniset veistokset kommentoivat usein leikkisällä tavalla tapaamme havainnoida maailmaa. Hänen viimeisimmät yksityisnäyttelynsä ovat Tunnelin malli Reikä -galleriassa Helsingissä (2016), Kolmen kappaleen ongelma (yhdessä Ilmari Grytan ja Krister Gråhnin kanssa) Rovaniemen taidemuseossa (2014 -15) ja Sie bewegen sich doch (yhdessä Jukka Lehtisen ja Pavel Ekriaksen kanssa) Galleria Toolboxissa Berliinissä (2014). Hänen teoksiaan on ollut esillä myös Taiteen tähtitaivaat -näyttelyssä Taidemuseo Göstassa Mäntässä (2016), Objekti näyttely Espoon keskuksen alueella (2016), Kosketus III kokoelmanäyttely Espoon modernin taiteen museossa (2015) ja Tila haltuun! –näyttelyssä Rovaniemen taidemuseo Korundissa (2015).
Aaron Heino (s. 1977 Pori) asuu ja työskentelee Helsingissä ja Nurmijärvellä. Heinon esteettisesti hienostuneissa teoksissa voi nähdä primitiivisiä luonnon muotoja. Hänen viimeisimmät yksityisnäyttelynsä ovat olleet Galleria Bremerissä Karkkilan ruukinmuseossa (2016), Someron Kivimeijerillä (2016) ja Poriginal Galleriassa Porissa (2013). Ryhmänäyttelyissä hänen teoksiaan on nähty Kumpostrand Konst&Form –näyttelyssä Söderkullassa (2016), Tila haltuun! –näyttelyssä Rovaniemen taidemuseossa (2015) ja NordArt –näyttelyssä Büdelsdorfissa Saksassa. Heinon teoksia on esillä Europe Statue Park –näyttelyssä Balatonalmadissa Unkarissa (2015-17)
Otto Karvonen (s. 1975 Helsingissä) asuu ja työskentelee Helsingissä. Karvosen tuotantoon kuuluu videoteoksia, installaatioita, veistoksia ja osallistavia performansseja. Hän on opettanut muun muassa Taideyliopistossa ja Aalto yliopistossa. Karvosen teoksia on ollut esillä muun muassa Hors Pistes Festival -näyttelyssä Pompidou keskuksessa, Pariisissa (2016), Royal British Society of Sculptors’in (RBS) järjestämässä Skulptur -näyttelyssä Lontoossa (2015), Mäntän kuvataideviikoilla (2014), Tosi kyseessä –näyttelyssä Kiasmassa (2012) ja Copenhagen Art Festivaleilla Nikolaj taidehallissa Kööpenhaminassa (2012). Karvonen on tehnyt Kaupungin juuret –nimisen julkisen teoksen Kampin metroasemalle Helsinkiin.
Jukka Lehtinen (s. 1962 Kuusankoskella) asuu ja työskentelee Orimattilassa. Lehtisen tunnetuin teos lienee Eduskunnan lisärakennuksen Pikkuparlamentin edessä oleva Oma maa mansikka teos (2007). Hän toimi useita vuosia Lahden taideinstituutin kuvanveiston vastaavana opettajana. Nykyisin hän toimii tuntiopettajana Aalto yliopistossa. Hänen viimeisimmät yksityisnäyttelynsä ovat Mieli ja materia Galleria Sculptorissa Helsingissä (2015), Sie begen sich doch (yhdessä Petri Eskelinen ja Pavel Ekriaksen kanssa) Galerie Toolboxissa Berliinissä (2013) ja Good Heavens Galleria 21:ssä Malmössä (2012). Ryhmänäyttelyissä Lehtisen teoksia on nähty Tila Haltuun -näyttelyssä Rovaniemen taidemuseo Korundissa (2015), Viiden tähden kartano –näyttelyssä Lahden historiallisessa museossa (2015) ja Atletiskt, Fotboll ock konst/ Lek ock kamp -näyttelyssä Växjön taidehallissa Ruotsissa (2013).
Inka Nieminen (s. 1971) asuu ja työskentelee Helsingissä ja Hailuodossa. Hänen työnsä ovat veistoksia ja multimedia installaatioita. Teosten
keskeisiä teemoja ovat: ihminen, liike, ääni, valo, maisema, muoto ja materiaali. Niemisen teoksia on nähty viimeksi yksityisnäyttelyissä Helsingissä Galleria Lapinlahdessa (2016), Taidesalongissa (2014), Galleria Sculptorissa (2013) ja Kluuvin galleriassa (2010) sekä Ruotsissa Katrienholmin taidehallissa (2010). Hänen töitään oli esillä Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttelyssä Kosketus Emmassa Espoossa (2016).
Tuula Närhinen (s. 1967 Helsingissä) asuu ja työskentelee Helsingissä. Närhisen valmistui kuvataiteen tohtoriksi (KuT) 2016 Helsingin Taideyliopiston kuvataideakatemiasta ja hänen opinnäytteen aiheena oli Kuvatiede ja luonnontaide (Visual Science and Natural Art). Närhinen tutkii ja kommentoi teoksillaan luontoa ja ympäristön tilaa. Närhisen viimeisimmät yksityisnäyttelyt ovat Bokeh Taidehallin studiossa Helsingissä ja Sateen kosketus Kluuvin galleriassa Helsingissä 2013 sekä Eläinkamerat Valokuvataiteen museossa Helsingissä (2011). Hän on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin näyttelyihin, kuten Waterscapes – Wasserlandschaften, Stadtgaleriessa Kielissä Saksassa (2015), Taideyliopiston tutkimuspaviljonki Experimentality -näyttelyyn Venetsian biennaalissa (2015) ja Hidden Art – Dold Konst Malmössä (2015).
  Riikka Puronen (s. 1968 Loviisa) asuu ja työskentelee Helsingissä. Puronen toimii kuvanveiston lehtorina Taideyliopiston kuvataideakatemiassa.  Omassa työssään hän yhdistelee ennakkoluulottomasti perinteistä ja modernia niin materiaalien ja valmistustapojen valinnassa kuin muotokielessään. Purosen viimeisimmät yksityisnäyttelyt Helsingissä ovat olleet Galleria Sculptorissa (2016), The World of Ideas valokuvagalleria Hippolytessä (2013), Galleria Forum Boxissa (2012) sekä Ruotsissa Falunissa Galleria SE Konstissa (2010). Hänen teoksiaan on nähty ryhmänäyttelyissä muun muassa Rovaniemen taidemuseossa Tila haltuun! –näyttelyssä (2015), Örebro open art –näyttelyssä Ruotsissa ja Stressed Beauty –näyttelyssä Grand Plalais’ssa Rasnkassa.